Koko Gummeruksen ja Krookin suku oli poliittisesti aktiivista. Olgan veljen, Herman Gummeruksen vuonna 1935 kirjoittama kirja “Aktiivisilta taisteluvuosilta” on erittäin mielenkiintoinen kuvaus aikansa poliittisesta aktivismista. Ohessa otteita kirjasta:
Helmikuun manifesti vaikutti meihin nuoriin kuin raikuva sotatorven toitotus. Isänmaa kutsui meitä, me emme voineet emmekä saaneet seistä toimettomina, meidän velvollisuutemme oli kansalaisina astua vastarinnan riveihin. Me tahdoimme tehdä jotakin. Mutta mitä? …
Olimme yksimielisiä siitä, että attentaattien ensi sijassa piti kohdistua pahimpiin niistä suomalaisista, jotka olivat antautuneet Bobrikovin palvelukseen. Ensimmäiseksi uhriksi valitsimme huutoon tulleen poliisikomisario Leo von Grossin, joka oli erityisen vihattu nuorten keskuudessa sen vuoksi, että hän oli entinen uusmaalainen ylioppilas. …
Niin tapahtui, että eräänä pimeänä lokakuun iltana kaksi maisteria ja yksi ylioppilas revolvereilla aseistettuina seisoivat sen Uudenmaankadun talon ulkopuolella, missä von Grossa asui, vakaassa aikomuksessa kylmästi ampua kuoliaaksi tuo heittiö, jos hän tuli ampumalinjaan. Sydämemme tykyttivät ankarasti. Pakenemista varten, sitten kun teko oli tehty, olimme tehneet erinäisiä suunnitelmia, luultavasti aivan liian puutteellisia, jotta ne olisivat voineet onnistua. Mutta rangaistava ei näyttäytynyt; pahat voimat vartioivat nähtävästi häntä, niin kuin hyvä meitä. Uskaltanen tunnustaa, että sanoessani hyvää yötä taistelutovereilleni yrityksen senkertaisen sikseen jääminen nosti rinnastani helpotuksen huokauksen. …
Olen kuitenkin muistavinani, että jo sitä ennen olimme tulleet siihen päätökseen, että Bobrikovin kimppuun käytäisiin hänen tavallisilla kävelyillään kaupungin kaduilla. Mutta hän ei koskaan kulkenut yksin, vaan häntä seurasi aina vähintäin puolen tusinan henkilön suuruinen seurue sekä vahva poliisivartio. Tällaisissa olosuhteissa oli hyvin vaikeata saada kuolettavaa luotia häneen osumaan. Helpompaa ja varmempaa tuntui olevan saada pommi osumaan häneen ja hänen seurueeseensa. Mutta miten hankkia tällainen pommi? …
En milloinkaan unohda sitä tuntia, jonka vietin Yliopiston kirjaston lukusalissa klo 10:nestä klo 11:toista kesäkuun 16 päivänä. Luulin silloin, että minä olin ainoa Helsingissä, joka tiesin Eugen Schaumanin aikomuksesta. …
Etanan vauhtia kuluivat minuutit, ratkaiseva silmänräpäys lähestyi. Heti klo 11 jälkeen astui kirjastoamanuenssi Emil Hasselblatt lukusaliin ja huudahti kalmankalpeana ja vapisevin äänin:
- Bobrikov on ammuttu! Minun onnistui säilyttää mielenmalttini ja tukahduttaa huudahdukseni:
- Miten kävi Eugen Schaumannin?…
Avainsanat: Eugen Schauman, Herman Gummerus, Nikolai Bobrikov